perjantai 14. joulukuuta 2012

Kotiin

KP Grand Hotel tarjosi hyvän buffet-aamiaisen. Aamiaisen jälkeen lojuimme hotellihuoneessa vielä jonkin aikaa ennen raahautumista maanalaiseen parkkiin.
Kotimatkalla TomTom johti muutaman kerran teille, joita ei enää ollut, vaan tilalle oli rakennettu taloja. Löysimme kuitenkin Sukhumvitille ja porhalsimme sitä Klängiin asti. Klängistä rantaan, rannalla oluet ja sitten rantaa pitkin Tescon kautta kotiin.
Kotona oli jääkaappi hajonnut ja jätskit sulaneet pakastimeen. Muiden ruokien kuntoa en vielä tutkinut. Kamojen purku. Hetkeksi uima-altaalle. Syömään ja loppuaika netissä sähköpostien, Facebookin, App-päivitysten yms. yms. kanssa. Vähitellen voisi olla aika vetäytyä vaikka parvekkeelle ansaitun yksimaltaisen viskilasin ääreen ja jos kaapista löytyy, niin kenties sikariakin voisi harkita.
Tämä blogi loppuu tähän. Seuraava blogi kertoo jo muutaman viikon kuluttua GT-matkasta Pohjoisessa Thaimaassa.
Kiitän kaikkia lukijoita, kommentoijia ja erityisesti matkaan osallistuneita (Ari, Jani, Jarmo, Jussi, Matti, Nemo, Puki, Savi ja Sebastian) sekä kohtaloa, että pahinta matkalla oli tällä kertaa meduusa. Meduusan jälki lavassani on edelleen aika karmaisevan näköinen - siitä jäänee matkamuisto loppuiäksi.

torstai 13. joulukuuta 2012

Phanom Rung

Päivän ajoa leimasivat useat pitkät "suorat". Ne eivät aina olleet ihan suoria, mutta sellaisia 40-60 kilometrin pöräytyksiä noin satasen vauhtia vastaantulijoita väistellen.
Päivä alkoi ensimmäisen pöräytyksen jälkeen kulttuurilla. Tutustuimme Phanom Rung -nimiseen khmer-temppeliin. Se oli ihan hieno, ei kovin iso, mutta tarpeeksi iso, hienolla paikalla ja sopivasti kunnostettu ja raunio yhtäaikaa - eräänlainen mini Angkor Wat. Ihan pysähtymisen arvoinen paikka.
Sitten matka jatkui pöräytyksin ja välillä TomTom ohjasi ohjeitteni mukaisesti lyhimmälle reitille eli hiekkapoluille erilaisten plantaasien läpi. Se oli mukavaa vaihtelua ja yllättävän vaikeaa pöräytysten välissä. Ruokatauoilla olevat työläiset katselivat meitä välillä hiukan ihmeissään - niillä poluilla ei kai sitten turisteja usein näy?
Majoituimme Chantaburiin KP Grand Hoteliin ja kymppikerrokseen. Söimme tukevasti pehmeäkuorirapua ja muita ihmeitä Borneo Barissa. Savi lähti juuri saunaan. Minä jätän saunan väliin, koska meduusan aiheuttamat arvet ovat vielä pahasti ruvella, etenkin se isoin selässä. Ja nyt Savi tulikin takaisin, koska ei löytänyt saunaa...















keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Buriram

Matkamme Pibunrakista Buriramiin sujui yllätyksittä. TomTomin polkupyöräoptio tarjosi muutaman hiekkapätkän sekailaisten asfalttien sekaan. Paljolti pääsimme ajamaan kovaa hyvällä asfaltilla ja joitakin kilometrejä hitaasti pehmeällä hiekalla. Ja kaikenlaista muutakin pintaa tuli polkupyöräreitillä vastaan.
Thai Hotel löytyi heti ja teimme kävellen kaupunkikierroksen pari kertaa Bambuu Bariiin poiketen.







tiistai 11. joulukuuta 2012

Pibunrak

Päivä appivanhempien luona oli täynnä ei mitään. Facebookin lukemista, muutama sähköposti, Savin Suomesta tuomat lehdet, YLEn uutiset ja poliisisarja Roba. Savi nukkui puoleen päivään eli noin 15 tuntia.
Iltapäivällä kävimme katsomassa perheen sokeripeltoa ja sitten toista riisipeltoa. Riisipellonlaitaa on kehitetty viime visiitistäni. Edellisinä päivinä syömiemme ankkojen kaverit uivat ankkalammikossa, papaijapuita oli ilmestynyt lisää ja verkkoaitaus kanoineen ja kukkoineen oli uutta.
Appiukko heitti ankkalampeen hiukan kalanruokaa ja perään verkon, jonka reunassa oli ketju. Ketju suppuun ja säkillinen kalaa ylös. Pienemmät mateennäköiset kalat takaisin lampeen kasvamaaan ja suuremmat ämpäriin iltapalaksi. Myös yksi kana sai kokea kohtalonsa appiukon ritsasta ja päätyi grilliin kalojen kanssa.
Illallisen (etenkin kalat olivat maukkaita, kilpikonnakeitto munineen hiukan erikoisempi) jälkeen olikin jo nukkumaanmenon aika...

maanantai 10. joulukuuta 2012

Savi

Anoppilan aamurutiinien jälkeen lähdimme Pukin kanssa Tescon kautta Savia vastaan. Tescosta ostimme ruokaa, juomaa, vaatteita ja leluja - jokaiselle jotakin.
Savi ilmestyi Arrival-ovesta voipuneen näköisenä. Liekö onnekkaan bisnesluokkaan korotuksen syy, että lepo ei ollut koneessa maistunut?
Haimme Kawasakit huollosta ja ajelimme lähes suorintatietä Pibunrakiin. Löysin iPhonen TomTom Thailandistä polkupyöräasetuksen, jolla TomTom opastaa enduroystävällisemmlle poluille.
Illalla teurastettiin jälleen ankka - tällä kertaa Saville. Ankkaa saapuikin syömään runsas joukko sukulaisia, naapureita ja kylän silmäätekeviä. Saville uni maistui jo muutaman oluen jälkeen, minulle muutamaa tuntia myöhemmin.





lauantai 8. joulukuuta 2012

Sunnuntai

Hotellin aamiaisbuffet jäi matkan viimeiseksi ateriaksi. Ari, Matti, Jussi ja Jani lähtevät illalla lentoneella Bangkokiin. Sebastian, Jarmo, Puki, Nemo ja minä maateitse Udon Thaniin. Kawasakit huoltoon ja anoppilaan. Jamppa ja Sepe jatkoivat Bangkokiin ja kenties eteenpäin.
PeterPanBiken osuus matkaa päättyi tähän ja matka jatkuu huomenna, kun poikani Savi saapuu Thaimaahan ja saamme Kawasakit huollosta.
Illalla anoppilassa teurastettiin minulle ankka.



Pjöng Jang

Viimeisen päivän lyhyt siirtymä aloitettiin viivästetysti kymmeneltä. Muutaman tauon pitäen olimme Vientiannessa ennen kahta. Vaatteidenvaihto ja pyörät vuokraamolle. Jussi, Jani ja minä lähdimme vielä tutustumaan riemukaareen, joka on itse asiassa taitavasti naamioitu matkamuistomyymälä.
Iltaruoka on tarkoitus nauttia Pohjois-Korean herkkuja tarjoavassa Pjöng Jang -ravintolassa.



torstai 6. joulukuuta 2012

Vang Vieng

Vang Vieng on kuuluisa bilekaupunki, mutta se ei enää ole sitä. Kaupungin tärkein turistipyydys eli kaljakellunnan ja villien ravien yhdistelmä joella on lopetettu. Joenvarren baarit on suljettu. Jos haluaa kellua pari tuntia auton sisäkumissa, niin se on edelleen mahdollista, mutta ilman ilmaisia drinkkejä, satoja nuoria hytkymässä trancemusiikin tahdissa uimapuvuissaan ja lentelemässä jokeen mitä erilaisimmista bambukieputtimista.
Päivä kuluikin sinisellä laguunilla hieman pienemmässä mittakaavassa muutaman oluen ja bommihypyn maustamana. Täällä laguunilla minä tätä kirjoittelen.
Päivän huonoin uutinen oli kun Jani aamulla huomasi aamulla iPadinsä kadonneen huoneesta. Sinne meni myös iso määrä ajovideota Ho Chi Minh traililtä ja muualta.















Vuoristomutkaa

Lähdime hiukan myöhästetysti kevyehkölle 240 klometrin siirtymälle Vang Viengiin. Asfalttimutkat ja maisemat olivat kohdallaan. Valokuvia otettiin ja taukoja pidettiin parhaissa kohdissa. Perille Vang Viengin bungaloweihin pääsimme hyvissä ajoin, kerrankin valoisalla.
Illallisen söimme jossain amerikkalaisille reppareille tarkoitetussa ravintolassa, jonka terassi kurkotteli joen ylle. Loppuilta meni bungalowin terassilla paikallisia antimia maistellen. Joku lähti vielä irkkupubiin viimeistelemään illan.













Luang Prabang

Vapaapäivä ja onnistuimme hukkaamaan toisemme. Osalla oli ilta jatkunut aamuun ja kokoontuminen keskipäivällä kulttuurikierrosta varten epäonnistui. Jussi löysi minun ja perheeni muodostaman tynkäryhmän kesken kulttuurikierroksen ja kävimme vielä kuninkaallisessa museossa ja temppelikukkulalla viimeistelemässä kierroksen.
Suunniteltu ravintola joen toisella rannalla epäonnisui sekin. Koska ryhmää ei päivän aikana tavoitettu, niin päädyimme ravintolaan Mekongin rannalla. Viesti oikean illallispaikan koordinaateista oli kuitenkin saavuttanut Matin ja Janin, joten he nauttivat suunnitellun idyllisen illallisen.
Lepopäivä meni siis niinkuin pitikin eli rentoutuen.















tiistai 4. joulukuuta 2012

Mutkaa ja hiekkamutkaa Luang Prabangiin

Aamiainen kyläravintolassa erinomaisine kahveineen. Reitiksi oli merkitty 307 kilometriä asfalttia, mutta me halusimme taas hiekkaa. Sadan huikean asfalttikilometrin jälkeen teime rohkean päätöksen oikaista hiekkatietä yli vuorten Luang Prabangiin.
Päätös oli enemmän kuin oikea. Kenties matkan huikein tie juoksi keltaisena hiekkana vuorten harjanteilla läpi toinen toistaan idyllisempien vuoristokylien läpi lasten hurratessa meidät nähdessään. Valokuvia olisi voinut ottaa sadan metrin välein. Matka eteni kuitenkin vauhdikkaasti ja Matti syöksyi rotkoon yksisarvista väistäessään. Loppumatkassa oli jällleen parikymmentä kilometriä pitkä punainen tietyömaa, mutta nyt oli kuivaa ja kaikki märkänä liukas pöly levisi pilvenä ilmaan.
Hotelli Luang Prabangissa löytyi heti ja osoittautui jopa odotuksia tyylikkäämmäksi. Nyt odottelemme vaimoani ja poikaani ja heidän saavuttuaan lähdemme syömään.