Päätös oli enemmän kuin oikea. Kenties matkan huikein tie juoksi keltaisena hiekkana vuorten harjanteilla läpi toinen toistaan idyllisempien vuoristokylien läpi lasten hurratessa meidät nähdessään. Valokuvia olisi voinut ottaa sadan metrin välein. Matka eteni kuitenkin vauhdikkaasti ja Matti syöksyi rotkoon yksisarvista väistäessään. Loppumatkassa oli jällleen parikymmentä kilometriä pitkä punainen tietyömaa, mutta nyt oli kuivaa ja kaikki märkänä liukas pöly levisi pilvenä ilmaan.
Hotelli Luang Prabangissa löytyi heti ja osoittautui jopa odotuksia tyylikkäämmäksi. Nyt odottelemme vaimoani ja poikaani ja heidän saavuttuaan lähdemme syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti