Puin Nemolle paikalliset liivit, hyppäsin mereen ja Nemo ojennettiin minulle. Nemo nautti liiviputkilossa polskimisesta. Uimme ja pyörimme valokuvattavina - isä ja poika onnellisina.
Yhtäkkiä jokin koski minua, poltti minua ja enemmän. Pyörähdin, näin jotain ja poljin meitä pois niin nopeasti kuin pystyin. Minua poltti ja myös Nemo huusi. Olimme osuneet valtavan valkoisen meduusan rihmastoihin. Valtava tarkoittaa läpimitaltaan noin puolimetristä ja pituudeltaan tuntematonta meduusaa.
Annoin Nemon takaisin veneeseen ja jatkoin vielä hetken snorklailua uudella snorkkelilla, sillä edellinen jäi meduusaa saaliiksi. Muut veneen matkustajat eivät enää veteen uskaltautuneet.
Poltot ovat aika voimakkaat ja näkyvät, kuin kymmenen ampiaisia olisi pistänyt tai minua olisi ruoskittu eri puolille.
Nemo selvisi hiukan vähemmän vammoin pelastusliivien suojassa, mutta sai useita polttoja.
Nyt kahdeksan tuntia myöhemmin polttoja on jo vähemmän, mutta en vielä uskalla mennä uimaan, sillä suolavesi kirvelee ikävästi ja poltot ikäänkuin alkavat uudestaan.
Bambusaarelle saavuttuamme katsastimme bunglowit ja päätimme raahata itsemme kamoinemme toiselle puolelle saarta Koh Ru backpäckerpaikkaan - varsin idyllinen.
Iltapäivä on mennyt todella iisisti. Jamppa hiukan ryhdistäytyi ja teki nuorison kanssa tuttavuutta lentopalloa pelaten.
Vuoden kuluttua tätä idylliä ei enää ole. Saaresta puolet on vuokrattu kiinalaisille ja puolet englantilaisille. Kiinalaiset ovat jo merkinneet paikat kahdelle sadalle bungalowille...
Kambodza alkaa olla menetetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti