Rajalle oli yllättävän pitkä matka. Kambodzan tullissa virkailija hetken katseli monen papereita ja totesi minut omistajaksi. Vastassa oli omalla pyörällään puolimaapalloa kertänyt englantilainen kaveri, joka oli jo kolme tuntia yrittänyt vastakkaiseen suuntaan, mutta virkailija vaati häneltä Carnet'ta, jota hänellä ei ollut. Vastavirtaan tuli myös toinen länkkäri Kawasaki ER6n:llä Thaimaan kilvissä.
Laosin tulli oli vähintäänkin yhtä helppo. Tosin pyörät tullattiin vasta pari kilometriä rajan jälkeen.
Tie Laosissa oli hyvä ja Kambodza-tyyppiset routavauriot puuttuivat tyystin. Hurutelimme aikamme kun Jamppa bongasi vesiputouksen Garministaan. Kävimme katsomassa miten Mekong putoaa. Hienot putoukset, joissa vettä riittää.
Erilaisten vaihtoehtojen pohdinnan jälkeen päädyimme ajamaan suoraan Pakseen. Tie oli hyvä, tyhjä ja lähes puuduttuva. Jollain taukopaikalla yksi ja toinen moottoripyörä ohitti meidät palaten rajalta.
Pakse löytyi ja minun Garmin opasti suoraan hotellin oven eteen. Jamppa tapasi englantilaisen minimartissa, eikä hän ollut päässyt Kambodzaan - maahan, johon me emme pyöriämme vieneet, emmekä sieltä tuoneet - ainakaan papereiden mukaan, sillä mitään papereita ei pyöristämme tehty, ei mitään. Eikä näemmä päässyt toinenkaan muukalainen thaimaalaisilla kilvillä - onneksi meillä oli toinen suunta.
Suihkuun, pyykkiin, syömään ja minimartin kautta hotellin aulaan nauttimaan internetin iloista. Seuraavaksi nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti